Syrjäytyminen pähkinänkuoressa

syrjaytyminen-pahkinankuoressaSyrjäytyä on joutua syrjään jostakin – elämästä, yhteiskunnasta, yhteisöstä.

Syrjäytyminen on jäädä osattomaksi jostakin mistä muut ovat osallisia. Syrjäytyminen liittyy vahvasti yhteisöön. Täytyy olla olemassa jotakin mistä voi syrjäytyä. Minulle syrjäytyminen on negatiivinen sana. Syrjäytyminen ei ole tila, johon kukaan haluaa. Syrjäytyminen on monen epäonnekkaan elämäntapahtuman sarja, jonka tulos on syrjäytynyt ihminen.

Syrjäytyneen identiteetti

Kokeeko ihminen itse olevansa syrjäytynyt, ei minusta vaikuta siihen onko hän syrjäytynyt. Kokemus syrjäytymisestä on silti olemassa. Kokemus erillisyydestä. Tunne siitä, että olen huonompi kuin muut koska en ole pystynyt samaan.

Suomalaisessa yhteiskunnassa työllä on todella suuri merkitys. Työssä oleva on hyväksytty, tuottava, osa työyhteisöä, tarpeellinen. Työssä käyvä ihminen kantaa vastuun toimeentulostaan, elämästään, itsestään. Tätä ajattelumaailmaa vasten kaikki muut kuin työssäkäyvät ovat joko vanhuksia, lapsia tai muuten kyvyttömiä huolehtimaan itsestään. Entä silloin kun työpaikkoja ei ole? Tai tarvittavaa terveydenhoitoa ei saa pysyäkseen työkykyisenä.

Yksilökeskeisyys

Syrjäytyminen mielletään helposti yksilön epäonnistumiseksi, vaikka todellinen syy olisi yhteiskuntarakenteessa, eriarvoisuudessa. Yksilökeskeinen ajattelu luo harhan, että onnistuminen tai epäonnistuminen olisi ainoastaan omin avuin saavutettuja asioita. Työtön on epäonnistunut hankkimaan työtä. Nuori on haluton tulemaan hyödylliseksi osaksi yhteiskuntaa. Hänellä ei ole opiskelupaikkaa, työtä tai omaa asuntoa, ei tarkoitusta olemassa ololleen. Hän on syrjäytynyt sossupummi, joka makaa kotona nauttien yhteiskunnan eduista. Hän käyttää hyväksi muita rehellisiä työssäkäyviä ihmisiä. Nämä ovat ennakkoluuloja joita syrjäytynyt joutuu kohtaamaan päivittäin, jopa omina ajatuksinaan. Tällaiset asenteet ovat todella tiukassa vaikka ymmärtäisikin, että asia harvoin on näin yksinkertainen.

Yksilökeskeisyydessä ajattelussa unohdetaan ympäristön merkitys. Mitä nuoren ympäristössä tapahtui kun häneltä loppui elämänhalu? Mitä yhteiskunnassa muuttui kun joltakin alalta työpaikat katosivat?

Tämä blogi on olemassa juuri näiden virheellisten mielikuvien muuttamiseksi. Kirjoitan syrjäytymisestä, jotta se asettuisi oikeaan kehykseen, realistisempaan. Pohdin mitä syrjäytyneiden hyväksi voitaisiin tehdä. Mitä pitäisi muuttua yhteiskunnassa, jotta kaikilla olisi yhtäläiset edellytykset hyvinvointiin.

Kerron siitä millaista elämä on syrjässä.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinteresttumblr

27 kommenttia artikkeliin ”Syrjäytyminen pähkinänkuoressa”

  1. Hienoa, Mimosa! Juuri tällaista blogia tarvitaan. Tuskin maltan odottaa seuraavaa postaustasi.

  2. Hei! Tiedän mitä on olla syrjäytynyt. Olen käynyt läpi vaikean elämän. Kerron myöhemmin lisää. Kiitos kun olet ottanut tämän asian esille! Voimia sinulle!

    -Veli Matti

  3. Hei Mimosa!
    Tsemppiä Sinun elämääsi ja kaikkeen!
    Kaikki eivät saa ns. hyviä eväitä elämäänsä! Kun itse
    olin nuori, ei ollut MITÄÄN tukijärjestelmiä. Meitä oli kuusi lasta tuvassa… ja oli ihan pakko lähteä maailmalle itseään elättämään. Nyt on erilaista. Lähdin Hesaan tas 50 vuotta sitten… Jos haluat tutustua asiaan, kotisivultani löytyy uuden kirjani infoa..http://elamanlaulu.com/tuotteet-kirjat/uutuudet/ ja muutakin taustaa.

    Helppoa ei elämäni ole ollut, kuten halutessasi voi lukea referoidun koosteen em:lta sivulta, otsikko 40 vuotta elämänlaulua… Nyt olen eläkkeellä hoitajan töistä.

    Olet ottanut hyvän suunnan. Kirjoittaminen on terapiaa itselle, oman olon työstämistä. Kyllä kaikki järjestyy, kun et hellitä! Ihmisarvoa ei mitata rahalla eikä työnteolla…. 🙂 Iloista syksyä! Katse eteenpäin.

  4. Luin tilanteestasi Ylen nettiuutisista. Olet älyttömän fiksu ja empaattinen ihminen! Osaat kertoa todella hyvin yhteiskunnan eriarvoistumisen ja syrjäytymisen syistä, omasta näkökulmastasi. Olet selvinnyt niin paljosta, että oikein ihmetyttää miten sinnikäs ihminen voi olla! Oma kertomuksesi on todella hyvä kuvaus siitä, miten kukaan ei valitse sitä mihin lähtökohtiin syntyy, tai myöskään mitä vastoinkäymisiä eteen sattuu. Myös virkamiesten harkinnanvara toimeentuloasioissa on ikävä juttu: koskaan ei voi tietää millä lailla viranomaisen omat asenteet ja eläytymiskyky vaikuttavat mihinkin päätökseen.

    Tällaiset kertomukset ovat tärkeitä ja todella arvokkaita. Sinä olet todella rohkea kun jaoit oman tarinasi, kiitos siitä! Voimia sinulle, uskon että olet jo voiton puolella, ja että menet koko ajan kohti parempaa tulevaisuutta.

    Uskon että kertomuksesi antaa toivoa ja inspiraatiota myös muille tällä hetkellä vaikeuksissa oleville!

    1. Hei!
      Minäkin luin jutun Ylen sivuilta. Tämän kaltainen julkitulo on erittäin tärkeää ja toivottavasti se rohkaisee myös muita ihmisiä samaan!

      Kaikkea hyvää sinulle, tsemppiä pääsykokeisiin lukemiseen ja blogin kanssa!

  5. Aika usein kuulee kommentteja kuten: ”Jokainen on oman onnensa seppä” tai että ” Kaikki on mahdollista kun tapeeksi yrittää” vaikka järkevillä valinnoilla ja sinnikkäällä yrittämiselläkin voi aina vain parantaa todennäköisyyttään onnistua. Sattuma lopulta ratkaisee. Toivoisin todella myötätuntoa, tukea ja ymmärrystä yhteisöiltä ja yhteiskunnalta niille joiden puolella sattuma ei ole ollut.

    1. Mielestäni nuo sanonnat pätee vain niihin tavallisiin suomalaisiin (keskiluokkaisiin) perheisiin. Suomessa ei puututa perheiden sisäisiin ongelmiin tarpeeksi hyvin, lapsuudesta se ”epäonni” useimmiten johtuu ja vanhempien kykenemättömyydestä huolehtia, rakastaa ja kasvattaa lapsiaan. Sattumaan en usko muuta kuin hirvikolarissa tai lottovoitossa.

  6. Heippa,

    Luin Ylen uutisten jutun jossa kerroit elämästäsi. Hienosti tehty, juttu avasi niitä tapahtumaketjuja jotka voivat kohtuuttomasti vaikeuttaa kenen tahansa elämää.
    Olen pahoillani että sinulle on sattunut kohdalle niin huono tuuri. Vaikutat kuitenkin taistelijalta joka pystyy ottamaan elämän omaan haltuunsa. Halaus täältä jostakin ja tsemppiä!

  7. Hienoa että olet lähtenyt rohkeasti viemään tätä sanomaa eteenpäin. Se miten yhteiskunta kohtelee heikoimpiaan kertoo koko yhteiskunnan elinvoimasta.
    VVoimia & hyvää onnea jatkoon!

  8. Luin elämästäsi Ylen sivustolla ja haluan vain sanoa että tsemppiä! Oot joutunut kantamaan sellaista vastuuta ettei kenenkään pitäisi joutua moiseen koko elämänsä aikana saatikka nuorella iällä. Pidä ittees hyvänä!

  9. Nyt kun asiasi oli isosti esillä, laita ihmeessä tänne kuvia taiteestasi. Uskon että ostajia olisi jonossa.

  10. Hyvä! Maan hiljaisten ääntä kaivataan nyt, kun tavallistenkin tallaajien elämää ollaan kurjistamassa, ja samalla yritetään lakaista vähäosaiset vielä syrjempään – vaikka tarvetta ei ole, ja eriarvoistaminen vahingoittaa maata ja sen kansaa ennemmin tai myöhemmin. Haluan kuulla tarinasi, ja toivon, että sen lukee myös moni muu ja ymmärtää, miten elämä ei ole vain omissa käsissä, ja kuinka tärkeää muidenja yhteiskunnan tuki on.

  11. Kiitos kiitos kiitos, että jaat ❤️ Tämän asian jakaminen on niin tärkeää, etkä todellakaan ole yksin! Keep going sister!! ❤️

  12. Rohkea nainen olet, kiitos että tuot tärkeää asiaa esille. Et todellakaan ole yksin vaikka ymmärrän että varmaan olet kokenut ulkopuolisuuden tunnetta.
    Nyky-yhteiskunnassa on tärkeintä vain raha ja miten sitä tuotetaan lisää niille joilla sitä on jo enemmän kuin terpeeksi.
    Sinä Mimosa voisit olla aloittamassa uutta kansanliikettä joka kokoaa yhteen meitä toisinajattelijoita, jotka ymmärrämme että elämä on aivan muuta tarkoitusta varten meille annettu kuin materian keräily.

  13. KIITOS tästä! Täällä kans yks kohtalotoveri, kiitos rohkeudesta olla ääni ja kasvot tälle tärkeälle asialle. Voimaa ja onnea tulevaan, oot mahatava mimmi! <3

  14. Syrjäytyminen on myös henkilökohtainen kokemus siitä, ettei ole tasavertainen muihin nähden. Omaa syrjäytymistä peilataan suhteessa ”muihin”, mitä sillä sanalla tarkoitetaankaan. Jos sillä tarkoitetaan työssäkäymistä, niin työtön on syrjässä työelämästä. Jos kuluttamista, niin köyhä on syrjässä kulutuksesta. Syrjäytymisessä ja sen kokemisessa peilautuu yhteiskunnan arvomaailma. Jos yhteiskunta on hyvin materialistinen, niin arvostuksen mittarina pidetään ihmisen kyvykkyyttä hankkia rahaa ja omaisuutta. Silloin ihminen, joka ei tässä ole onnistunut tuntee olevansa epäonnistunut, kenties jopa ihmisenä. Yhteiskunta on menossa väärään suuntaan, jos niin moni kokee syrjäytyneensä sen vuoksi, ettei koe pärjäävänsä tässä rahan ja materiaalisten arvojen perässä juoksemisessa. Jos ihmisarvoa mitataan rahassa, niin silloin ovat arvot totaalisen hukassa. Jokainen, köyhä ja työtönkin on arvokas, vaikkei kykenisi tuottavaan työhön. Miksi hänen tulisi kokea syyllisyyttä jostakin, johon ei ole syyllinen? On kohtuutonta syyllistää työtöntä työttömyydestään, joka johtuu yhteiskunnan rakenteista. Meidän tulee muistaa, että jokainen yksilö on yhtä arvokas riippumatta varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta statuksesta.

  15. Hei Mimosa,
    olet valtavan rohkea, kun avaat sydämesi tällä tavalla. Jaat sitä kautta muille elämyksiä ja ajatuksia, joita et ehkä edes tiedä syntyvän. Olen itse sosiaalityöntekijä, ja minua riipi lukea kirjoitustasi. Ei sosiaalityö ole sitä että myönnetään yksittäisiä tukia, vaan sitä että otetaan ihmistä kädestä kiinni ja kuljetaan yhdessä, ainakin vähän matkaa. Näin yritän omaa työtäni toteuttaa, eikä se sulje pois mitään osa-aluetta ihmisen elämässä: yhdessä selvitellään tuet, terapiat, koulut, asunnot ja ihmissuhteet. Kiitos kirjoituksesta, se jätti jäljen. Ja toivon että asiasi ovat hyvin ja huomenna vielä paremmin 🙂

  16. Itselläni on tuurilla töitä riittänyt, mutta olen aina silti ollut sosiaalisesti syrjäytynyt mielenterveysongelmainen ja pelkään yli kaiken työttömyyttä, koska en varmaan pärjäisi sitten enää elämässä. Putoaisin ihan tyhjän päälle. Nyt olen työpaikkalääkärin avustuksella saanut pidettyä itseni juuri ja juuri työkykyisenä.
    Työ on ainut elämänlanka mitä minulla on kun mitään ihmissuhteita ei ole.

    Tuttavia ja sukulaisia on lähtenyt oman käden kautta syrjäytymisen takia, kun rahaa ei ole edes ruokaan ja kattokin on lähtenyt pään päältä. Monilla häpeä estää ottamatta yhteyttä sukulaisiin vaikka niitä olisikin, tai sukulaiset eivät huoli sellasta ”spurgua” kotiinsa.

    On ihanaa löytää uusi blogi tästä aiheesta, josta ei puhuta tarpeeksi.

  17. Tärkeä aihe todellakin. Itse ulkomailla sosiaalialalla työskennelleenä tiedän, kuinka rankaisevasti järjestelmä voi suhtautua huonommin elämässä pärjäävin. Oletettavasti ainakin osittain tästä syystä: jos hyväksyy, ettei pärjääminen aina ole itsestä kiinni, sehän tarkoittaa, että niin voi tapahtua kenelle hyvänsä, mikä on ehkä kuitenkin liian pelottava ajatus monille. Huomattavasti helpompaa työntää pää hiekkaan ja päättää, että huonosti pärjäävät ovat kohtalonsa ansainneet.

    Tsemppiä. Maailma tarvitsee kaltaisiasi taistelijoita.

  18. Todella tärkeä aihe ja ihailtavaa, että teet sitä oman persoonasi ja kokemuksiesi kautta. Tuossa Ylen jutussa ja sinun kokemuksiesi kautta tuli jo selville niin monta aukkoa systeemissä, jotka ovat olleet hidasteena ja pitkittämässä toipumistasi.
    Tsemppiä tulevaan!

  19. Oli erittäin hienoa lukea juttusi Ylen sivuilta, koska itselläni on samankaltaisia kokemuksia. Kiitos paljon!

  20. Hei!
    Löysin tämän blogisi Ylen uutisen kautta. Minulla on myös paljon samanlaisia ikäviä kokemuksia, erittäin rankkaa koulukiusaamista ja työttömyyttä. Olet selviytynyt monista vaikeista asioista. Kiusaaminen ei ole koskaan oikein vaan heikkouden merkki. Toivon sinulle ja muille jotka kokevat tulleensa syrjäytetyksi, voimaa jaksaa mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Auringon paistetta ja onnellisia päiviä!

  21. Hei olen kahden tytön äiti, jotka ovat myös elämässä tarvinneet paljon tukea ja siksi sinun kirjoitus kolahti minuun. Jos tarvitset vierellesi tukihenkilöä,ihmistä niin ota yhteyttä. Tsemppiä t. Raija kotisivuni kehomieli.relax

  22. Kiitos Mimosa. Olet erityinen nuori nainen, aistin sen sinusta, siitä miten puhut ja kirjoitat. Olen itse kohdannut hyvin samanlaisia haasteita omalla matkallani ja tiedän kuinka kertakaikkisen kuluttavaa on jatkuvasti taistella pysyäkseen pinnalla.Toivon sinulle toipumista ja elämäniloa <3 Maailma on epäreilu ja kova paikka, mutta onneksi on myös hyvää ja kaunista. Ennen kaikkea, onneksi on ihmisiä joilla on avoin syli ja avara sydän.

  23. Hei Mimosa,

    oli erittäin ajatuksia herättävää lukea tarinasi. Tuollaisessa tilanteessa elävät todellakin tarvitsisivat enemmän tukea ja olet kokenut paljon epäoikeudenmukaisuutta. Tsemppiä sinulle! Kerron tähän vielä oman tarinani, toivottavasti siitä on sinulle jotain apua.

    Itsekin olen melko köyhästä perheestä ja olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Lukioaikaan minulla oli pahoja henkisiä vaikeuksia johtuen tuosta vuosikausien kiusaamisesta, enkä pystynyt panostamaan koulunkäyntiin. Koska vaihdoin paikkakuntaa lukioon mennessä, lukioaikaan kiusaamiseni ei jatkunut oppilaiden taholta. Sen sijaan sain osakseni opettajien ikävää suhtautumista. Jotkut opettajat suhtautuivat ivallisesti heikkoon osaamiseeni, ja jos joskus yritin kysyä neuvoja johonkin, minulle vastattiin niin että tunsin itseni tyhmäksi.
    Lukiotodistukseni on surkea, siitä ei saa pisteitä korkeakoulujen pääsykokeisiin.

    En hakenut mihinkään opiskelemaan, kuin vasta vuosien päästä.
    Kokemuksistani johtuen en uskonut, että pystyisin lukemaan pääsykoekirjoja riittävän hyvin tai kirjoittamaan riittävän hyvää esseetä päästäkseni yliopistoon. Tästä johtuen hain yliopistoon tietojenkäsittelytieteeseen, joka on siitä hyvä ettei siihen tarvitse lukea pääsykoekirjoja. Pääsykokeessa oli kolme tehtävää, joista kaksi piti tehdä. Kaksi tehtävää perustui täysin päättelykykyyn, yksi oli esseetehtävä. En edes lukenut esseetehtävän tehtävänantoa. Pääsin yliopistoon.

    Tämä tietojenkäsittelyn pääsykokeen kautta yliopistoon hakeminen olisi minun vinkkini sinullekin, jos opiskelupaikkaa mieleisestä pääaineesta ei meinaa irrota. Hae sellaiseen yliopistoon, jossa on vapaa sivuaineoikeus. Opiskele sinua kiinnostavinta sivuainetta tietojenkäsittelyn perusopintojen ohella. Kun olet opiskellut molempia tarvittavan määrän pääaineen vaihtamista varten (mahdollista ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä), vaihda pääaine mieleisempään. Niin minäkin tein. Kirjoitustaidostani olen onneksi saanut yliopistossa myönteisemmän kuvan.

  24. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan karkea totuus. Hävettää…….
    Sosiaalitoimesta tulisi aina löytyä joku ”rinnalla kulkijaksi”…..ketään ei saa jättää yksin vaikeassa elämäntilanteessaan, kaikkein vähiten alaikäistä lasta.
    Surullista luettavaa, mutta hieno kun kirjoitat elämästäsi. Se auttaa muita samassa tilanteessa olevia ja sinua itseäsi samoin.
    💕❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *